Meidän musiikilla tarkoitamme sitä musiikkia, minkä olemme saaneet Henkimaailmasta. Seppo on
selväkuuloinen; hän kuulee musiikin ja kirjoittaa tämän nuottipaperille. Säveltäjät Henkimaailmasta
tulevat kuuntelemaan ja antavat ohjeensa, jos tarvitsee jotain korjata, suoraan itse tai Carmenin ,
Enkelityttösen kautta.
Kun musiikki on saatu ja kaikki valmista sen suhteen, on sanojen vuoro. Useimmiten sanojen välittäjänä
on Carmen, mutta voi myös tapahtua, että sanoittaja, runoilija pystyy itse tähän tehtävään. Kun koko laulu
on valmis, on laulun vuoro. Tämän tehtävän hoitaa Carmen. Hän valmistelee laulun esityskuntoon ja vasta
nyt voi joku toinen laulaja Henkimaailmasta tulla harjoittelemaan sitä Aulikin kautta. Tärkeätä on, että
Carmen tuntee ja hallitsee laulun täydellisesti, jotta jos laulaja, joka on Aulikissa menettää otteensa
Instrumenttiin, niin välittömästi on Carmen paikalla. Näin suojataan, ettei Aulikille tapahdu mitään
vahinkoa. Carmen on kontrolli, jota tarvitaan, ja hänellä on hyvin tärkeä tehtävä siinä.
Ennen Carmenia meillä oli Aino, joka huolehti tästä kaikesta. Nyt hän on kaiken valvoja, kuin “Äiti”, ja
yksi meidän merkittävistä oppaista ja opettajista. Aino oli ensimmäinen laulaja, joka tuli Aulikin kautta
vuonna 1981.
Aulikin äiti, Liisa on saanut tehtäväkseen suomalaisten sanojen kirjoittamisen ja siitä hän on hyvin “ylpeä”
ja kokee sen kunniatehtäväkseen. Myöhemmin, kun aloimme saada sanoituksia myös muilla kielillä, otti
Carmen tämän kirjoitustehtävän hallintaan. Kuitenkin yhä vieläkin; suomalaisten sanojen kirjoitusoikeus
on Liisalla.
Meillä on tähän mennessä jo saatu tätä omaa musiikkia noin viisisataa laulua, joista noin neljäsataa
sanoitettuna. Noin sata laulua meillä on vierailla kielillä; ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi.
Tätä meidän musiikkityötä voi täydellä syyllä sanoa ryhmätyöksi” Henkimaailman ja meidän välillä.
Suurin lahja, minkä koskaan olemme saaneet, on meidän musiikki. Toivomme vain, että saamme jatkaa
tässä tehtävässä auttamassa Henkimaailmaa välittämään näin sitä suuremmoista sanomaa heille, jotka sen
pystyvät tavoittamaan;
ELÄMÄ JATKUU
KUOLEMAA EI OLE
Sain ensimmäisen sävellyksen, kun olin vasta seitsemän vuotias. Hyvin yksinkertainen, mutta kaunis
kehtolaulu. En tietenkään silloin ymmärtänyt edes ajatella ,mistä tai kuka sen minulle antoi. Minulle oli selvää; minä
sain sen!
Ensimmäinen soittimeni oli kitara ja äitini oli opettajani. Seitsemäntoista vuotiaana kokeilin kahta
soitinta; pasuunaa ja kontrabassoa. Kahdeksantoista vanhana sain ensimmäisen vibrafonini ja siitä tulikin
minun soittimeni kymmeneksi vuodeksi. Vuonna 1960 kuvaan ilmestyi piano. Ensimmäinen oma
orkesteri minulla oli vuonna 1961. Silloin tiesin, että tuleva ammattini olisi ; muusikko.
Aktiivisimmat ja menestyksekkäimmät vuodet olivat 1965-1972.
Sen jälkeen oli hidastettava tahtia yötyöstä ja jatkuvasta matkustelemisesta, joten otin työn vastaan
myyntipäällikkönä eräässä musiikkiliikkeessä. Kuitenkin jos milloin joku tarvitsi säestäjää - siellä sitä
oltiin jälleen.
Koskaan en edes olisi uneksinut jostakin, mitä olen saanut nyt kokea ja missä olla mukana; saada
musiikkia Henkimaailmasta, aikanaan suurilta säveltäjiltä, ja olla säestäjänä Henkimaailmaan siirtyneille
suurille laulajille.
Tahtoisin sanoa näin: TÄMÄ ON ENEMMÄN KUIN UNELMA TEHTÄVÄ, TÄMÄ ON SIUNAUS!
Ennenkuin tapasin Aulikin, minulle oli moni meedio välittänyt sanomia, että tulisin saamaan musiikkia
Henkimaailmasta käsin kuuluisilta menneiltä säveltäjiltä. Silloin tämä tuntui jotenkin aivan
mahdottomalta ja meni yli minun ymmärrykseni. Vaikkakin tiesin jo jotain ja ymmärsin Henkimaailman
olemassaolon, silti se oli liikaa. Olin ymmärtänyt niin, että Henkioppaat voivat opastaa ja auttaa
taiteilijoita, maalareita, muusikoita, mutta että aikaisemmin maan päällä eläneet kuuluisat säveltäjät
tulisivat antamaan minulle musiikkia ja työskentelemään minun kanssani. Hah, hah! Näin silloin nauroin.
Vaan kun yhä uudestaan ja uudestaan minulle näin toistettiin, ja todella kuuluisat meediot Englannista
olivat asialla; Hilda Martin, Doris Collins ja Peter Abbot, tämä vähitellen hiljensi minut ajattelemaan.
Suomen Spiritualistisen Seuran eräässä meediotilaisuudessa, missä yksi Suomen kuuluisimmista
meedioista, Svea Richnau, tuli luokseni ja toi minulle sanoman, oman oppaansa “Magdaleenan”
välittämänä, persoonalta nimeltä Aino,En silloin ymmärtänyt viestin merkitystä ollenkaan: “Täällä on eräs Aino, joka tahtoo sanoa sinulle, että
silmät ovat Sielun Peili. Et tunne häntä nyt, mutta hän on sinun kanssasi ja tulee olemaan”.
Kyllähän tämä myöhemmin selvisi ja Ainosta tuli meille hyvin tärkeä yhteys Aulikin mediaalisuuden
kautta. Hän oli se, joka valmisti Aulikin tähän musiikilliseen puoleen tässä “Instrumentin” tehtävässä.
Myöskin hän toi meille sanat lauluun: Sielun Peili.
Kun ensimmäisen kerran tapasin Aulikin vuonna 1979 joulukuussa ja
kun näin hänet ensimmäisen kerran, kävi minun mielessäni, että hän voisi olla minun vaimoni! Nauroin
itsekseni, sillä olin naimisissa silloin, vaikkakin avioliittoni oli aivan rikki, ja niin olin minäkin. Mitä
eniten silloin tarvitsin, oli rauhaa ja saada olla yksin. Se oli myöskin syy, miksi olin työssä laivalla,
matkustajalaiva Wellamolla,joka liikkui Helsingin ja Tukholman välillä, missä Aulikkikin oli työssä
silloin hovimestarina ja viinikassana. Itse hoidin äänityslaitteet ja äänitystehtävät showesitysten aikana
oman yhtiöni puitteissa. Siellä me tapasimme juuri, kun olin laittamassa kaikkea kuntoon illan esitystä
varten. Aulikki kysyi, josko voisin auttaa häntä hänen vaivassaan, jonka hän oli saanut autokolarissa jo
vuosia aikaisemmin. Sanoin mielelläni yrittäväni auttaa, mutta etten voisi luvata mitään. Mutta mitä
saimmekaan kokea yhdessä, ei olisi ikinä edes juolahtanut mieleeni mahdolliseksi. Minun silmieni edessä
Aulikki sai kokea melkoiset kokemukset yhteydessä Henkimaailman lääkäreihin ja hän sai parannuksen.
Parannuksen, joka on kestänyt jo kahdeksattatoista vuotta ja Luoja suokoon ,että edelleenkin.
Myöhemmin sain kuulla selvänäkijöiltä ja meedioilta, että näin oli tarkoitettu ja että Aulikki tulee
Valkoisesta Veljeskunnasta ja että hänellä on hyvin merkittävä tehtävä täällä maan päällä. Selvänäkijä
Helmi Lehtinen sanoi vielä minulle; ja hän on mediaalisempi kuin sinä.” Tälle me molemmat
nauroimme. Hän oli suuremmoinen ihminen ja todella taitava selvänäkijä. Kaikki, mitä hän minulle
näki ja kertoi, muutakin kun Aulikkia koskevaa, piti sataprosenttisesti paikkansa. Hän kertoi asioita,
joista ei kukaan toinen voinut tietää, en edes itsekään silloin, kun hän niistä minulle kertoi. Se koski
lapsuuttani ja opettajaa, joka oli vaihtanut uskontoa ja seurakuntaa joskus 30-luvulla. Kun tapasin
sattumalta tämän opettajani pojan, jonka eräs tuttavani tunsi, sain näin kertoa hänelle hänen isästään ja
hänen tervehdyksestään. Poika vahvisti näin tapahtuneen. Kyllä siinä oltiin hetken hiljaisia.
Mutta mennäänpä takaisin musiikkiin. Vuonna 1980 muutin Helsingistä Kotkaan, Aulikin luokse. Joskus
soittelin urkua, ja Aulikin äiti, Liisa lauloi kanssani ja olihan meillä yleisöäkin; Aulikki. Silloin sain tietää,
ettei Aulikilla ole minkäänlaista musiikillista koulutusta eikä hän ole koskaan laulanut, koska ei ole
musiikkikorvaa.
Eräänä tällaisena hetkenä sanoin, että tahtoisin tehdä laulun ja siihen Liisa sanoi: “Pane sille nimeksi
*Onnellisten Satama*. Kun laulu oli valmis, pyysin ystävääni, kuulua säveltäjää/sanoittajaa, “Junnua”,
tekemään siihen sanat. Hän kysyi minulta, mihin tarkoitukseen tämä tulisi, enkä osannut sanoa muuta kuin
etten tiedä vielä. Hän sanoi kuitenkin, että lähetä se minulle, niin katson mitä voin tehdä.” En kuullut
hänestä koskaan takaisin, kun hän vielä vaikutti maallisella tiellä (nyt kun hän on siirtynyt
Henkimaailmaan, olemme saaneet olla häneen yhteydessä). Eräänä päivänä sitten Aulikki sanoi, että
haluaisi yrittää sanoittaa sen laulun, jos antaisin hänen yrittää. Ei minulla mitään sitä vastaan ollut, ja
kohta meillä oli sanat valmiina. Aulikki vain yksinkertaisesti kirjoitti laulun sanat vaikeuksitta, silloin
vielä ilman transsia. Silloin olimme kaikki kovin yllättyneitä ja todella iloisia, sillä sanat olivat todella
kauniit. Kerroin tästä meidän laulusta eräälle Kotkassa toimivalle kuorolle ja heidän johtajalleen. Hän
tahtoi saada sen kuunneltavaksi ja he ihastuivat lauluumme niin, että pyysivät, että tekisin heille sovituksen
ja he haluaisivat esittää sen heidän kymmenvuotis- juhlassaan. Näin tapahtui ja tämä laulu oli omistettu
Aulikin äidille, Liisalle.
Aulikin transsin kautta sanoitettuja lauluja ja kauttani saatua musiikkia olemme tähän mennessä
äänittäneet kymmenen kasetin verran ja meillä on myös kaksi laulukirjaa :
*Kaariportti *Kaariportti Meditation *Oppi ja Henkisyys *Katveessa Lehmuksen *Saat ruusuni mun
*Onnellisten Satama *Kultainen Lintu *Diamond Meditation *Gate of Heaven *Die Perlenkette *
*Kaariportti, 54 kpl suomenkielisiä lauluja*
*Gate of Heaven, 13 kpl englanninkielisiä lauluja*
On hyvin vaikeata selostaa lyhyesti, kuinka Laulajat Henkimaailmasta pystyivät vähitellen hallitsemaan
Aulikkia, mutta lukija voi hyvin kuvitella, että se oli meille todella mitä suuremmoisinta aikaa, ja
ainutlaatuista kokemusta. Olemme kyselleet kaikkialta vastaavia kokemuksia omaavia.
Ei ole löytynyt.Toki tiedämme, että kaikki meediot, selvänäkijät, selväkuulijat ja mitä erilaisemmat
kanavat, ovat kaikki erilaisia, mutta varsinaista Aulikin tapaista musiikkimeediota ei ilmeisesti toista ole
koko maailmassa.
Kolme vuotta oli Aulikin voimakasta kehitysaikaa, sitten kaikki alkoi olla valmista. Aulikki itse tosin ei
ollut suinkaan aina niin valmis. Kun ajattelee sitä suurta muutosta Aulikin elämässä, ei ole suinkaan
vaikeata ymmärtää hänen epävarmuuttaan ja pelkoaan siitä, onko hän menettämässä järkensä. Oli
kuitenkin hienoa huomata Aulikin avoin mieli ja jalat maassa” asenne, joka on jatkunut kaikkina näinä
vuosina.
Kun Kaariportti ohjelma annettiin suurelle yleisölle TV2 vaikutuksella, oli se oleva suuri muutos koko
Suomen Spiritualistiselle liikkeelle. Lehdissä alkoi yleinen kirjeenvaihto Spiritualismia ja “Plaami ilmiötä”
kohtaan, niin puolesta kuin vastaan. Spiritualismi alkoi olla keskustelunaihe, mitä se ei juuri ennen
paljoakaan ollut. Enemmänkin jotakin, mistä puhuttiin vain hiljaa ja salaa. Hulluksi ja höyrähtäneeksi
leimaamisen pelosta. Ei meidän tarvinnut ryhtyä puolesta- tai vastaväittelijöiksi, seurattiin sivusta ja kuunneltiin. Todettiin vain,
että tärkein oli tapahtunut: nyt puhuttiin asiasta julkisesti ja tämä on vain lisääntynyt vuosi vuodelta.
Kyllä siinä taidettiin Plaameja hutkia ja potkia vähän joka puolelta, jopa saarnatuolista joulusaarnassa,
mutta toki oli heitäkin, jotka pysyivät uskollisina tukijoina ja ystävinä. Tänä päivänä tuo määrä on kasvanut
moninkertaiseksi. On tainnut moni sen aikainen tuomitsija saanut avata silmänsä näkemään hiukan
enemmän ja ymmärrystä vähän avarampaan maailmankuvaan. Näinhän me saamme kasvaa ja kehittyä
tässä Korkeimman Ikuisen Elämän Puutarhassa, kukin kykyjemme mukaan.
Meitä tarvittiin eräänlaisina uranuurtajina, ja sellaisina tässä on jatkettu matkaamista, niin Euroopan
mantereella kuin täällä Amerikan maisemissa, tässä meille niin rakkaassa elämäntehtävässä; saada olla
yhteistyössä Henkimaailman Ystävien kanssa ja välittää edelleen sitä tärkeätä sanomaa, joka poistaisi
kuoleman pelon, antaisi sisällön elämään ja avartaisi ymmärrystä siihen, ettei meidän Korkeimpamme,
Jumalamme, tai miksi Häntä kukin tahtoo nimittää, ole meidän tuomitsija ja rankaisija, vaan meitä
rakastava Korkein Voima ja Rakkaus!
Nyt Gate of Heaven Chapel jatkaa tämän sanoman viemistä eteenpäin entistä voimakkaampana ja
olet tervetullut joukkoon mukaan !
Gate of Heaven Chapel’in ihmiset ja henkilökunta ovat asialla palvelemassa jäseniään ja kaikkia heitä,
jotka ovat halukkaita tämän palvelun vastaanottamiseen.
Periaatteemme sisältyy sanaan - “RAKKAUS”, kuten meidän rakkaat Henkiset opettajamme,
ABBEDISSA, CARMEN, TRI HERMANN ja SEITSEMÄN SISARTA ovat meille opettaneet :
“RAKKAUS TARKOITTAA KAIKKINAISEN ELÄMÄN KUNNIOITTAMISTA JA
HYVÄKSYMISTÄ”.
Tämä mielessämme me välitämme viestin Sinulle, että; Uskossa Luojaan ja Korkeimpaan, me kaikki
yhdessä ja erikseen voisimme lähestyä toinen toisiamme sopusoinnussa, ilo ja rauha sydämissämme
kaikkien yhteiseksi hyväksi.
Gate of Heaven Chapel on tarkoitettu paikaksi, jonne voidaan kokoontua yksilöinä, niin kuin meidän
kaikkien tulisi, jokainen vapaa ilmaisemaan omat mielipiteensä ja aatteensa riippumatta uskonkappaleista
tai sosiaalisista normeista, jotta jokainen, joka osallistuu ja on mukana, saisi kokea mahdollisuutensa
henkiseen kasvuun ja kehitykseen. Tämän opin perustana on Kultainen Sääntö: “Tee toisille se, minkä
tahtoisit toisten tekevän itsellesi.
Jokainen meistä tahtoo tehdä parhaansa palvellakseen Sinua, ja yhdessä meillä on mahdollisuus
tavoittaa sitä kaikkein korkeinta maallista ja henkistä elämää kasvussamme Korkeimpaan
Tietoisuuteen.
GATE OF HEAVEN CHAPEL on paikka, missä Sinulla on mahdollisuus oppia ymmärtämään tarkoitus
tietoisuuden ja totuuden lauseesta:
Me emme ole yksin !
Spiritualismilla tarkoitetaan, että se pitää sisällään Ikuisen Elämän Tiedettä, Filosofiaa ja on myös Uskonto. Sen perustana ovat tapahtuneet tosiasiat mediumistisessa merkityksessä yhteydessä henkimaailmaan.
koska se tutkii, analysoi ja luokittelee tositapahtumat ja havainnot, jotka ovat toteen näytettyjä ja mitkä saatuja Henkimaailmasta käsin.
koska se tahtoo opiskella Luonnon Lain sen näkyvän ja näkymättömän puolen ja tukeutuu siihen, mikä on tämän hetken tiedostettu tosiasia. Se hyväksyy lausunnot, jotka kohdistuvat tämän päivän syyn ja seurauksen tiedostettuihin tosiasioihin.
sillä se pyrkii ymmärtämään ja mukautumaan Fyysiseen, Henkiseen ja Spiritualistiseen Luonnon Lakiin, mikä on “Jumalan Laki.
Todellinen Spiritualismi on hallittua yhteyttä Henkimaailman kanssa. Euroopassa ymmärretään hallitsematon yhteys nimellä Spiritismi, vaikkakin tanskan kielen “Spiritism” on hallittua yhteyttä Henkimaailman kanssa. Spiritualismi ei ole riippuvainen itse Uskonnossa, vaan enemmänkin tietoisuudessa, jota on ollut kautta aikojen ja kaikissa Uskonnoissa, että on olemassa yhteys Henkimaailman ja tämän maailman välillä.
Spiritualismilla tarkoitetaan määrättyä oppia ja uskoa, jota seuraten tekee sinusta Spiritualistin.
Tulla aidoksi ja olla aito Spiritualisti merkitsee sitä, että kunnioitat kaikkea elämää ja Korkeimpaasi, olet
avoimesti ajatteleva, avoin elämän kokemuksille, uskallat elää ja annat toisten elää, seuraat sisäistä
opastajaasi ja sisäistä Luonnon Lakia, palvelet sisaria ja veljiäsi parhaan kykysi ja taitosi mukaan ja näin
palvelet Korkeimpaasi.
Tee toisille se, minkä tahtoisit toisten tekevän itsellesi !
Meediolla tarkoitetaan henkilöä, jonka elimistö ja vaistot ovat niin herkkiä, että hän pystyy vastaanottamaan Henkimaailman värähtelyt ja viestityksen. Meedion Instrumentaalisuuden kautta voivat Henkiolennot olla yhteydessä häneen ja meedio Henkiolentoihin. Näin syntyy ns. “yhteys” henkimaailman ja meidän maailman välillä.
Parantava Voima on jotakin, mikä on ollut olemassa yhtä kauan kuin ihmiskunta. Se on myös tunnustettu
tapahtuma Uudessa Testamentissa.
Se on: Korkein Voima Korkeimmasta Tietoisuudesta tai voidaan sanoa; se on Jumalan Parantava Voima,
joka tavoittaa ja voi vaikuttaa kaikessa ja kaikkeen mikä on elollista.
Parantava Voima on jokaisen tavoitettavissa ja käytettävissä riippumatta iästä, rodusta, uskon kappaleista,
filosofiasta tai muista uskontoon liittyvistä seikoista.
Parantava Voima voi tavoittaa kaiken ja vaikuttaa kaikkeen, mikä liittyy LUONNON LAKIIN, ja mitä
suuremmoisempia saavutuksia voidaan näin tavoittaa ja aikaansaada.
Parantava Voima pystyy työskentelemään ilman minkäänlaista maallista keinoa ja hoitomenetelmää, ja
sillä on kaikki kyky auttaa löytämään elämän tasapaino: “ano, niin sinulle annetaan!
On monia keinoja välittää Parantavaa Voimaa (rukouksin, käsillä hoitaen, lähettää
‘kaukoparannus’), mutta kaikkein tärkeintä on, että ymmärretään; olemme välittäjiä ja Parantava
Voima on Korkeimman Käsistä. Ihmislapsi on vain välikappale”, jota voidaan käyttää tähän
suuremmoiseen tehtävään.
Kuka tahansa voi olla ja tulla Parantajaksi, riippumatta mistään uskonnollisesta tekijästä. Aito Parantaja ja Auttaja on henkilö, joka on halukas auttamaan ja palvelemaan lähimmäisiä ja jolla on sisäinen tarve tähän tehtävään.
Meditaatiolla tarkoitetaan tapaa tavoittaa Suurempaa ja Korkeampaa Tietoutta.
Meditaation tarkoitus on, että opitaan ymmärtämään ja hyväksymään tietoisuus siitä suuresta vastuusta,
joka liittyy meihin itseemme ja koko ihmiskuntaa kohtaan.
Sisäisen tietoisuuden kautta pystymme tavoittamaan Henkisen Yhteyden ja Ykseyden, jolloin pystymme
ottamaan ja kantamaan suurempaa vastuuta kaikesta siitä, mitä olemme ja mitä teemme. Sillä tietous siitä,
että: ELÄMÄ JATKUU JA KAIKELLA ON MERKITYS, antaa meille sisällön elämään ja antaa voimaa
pyrkiä eteenpäin Kehittymisen Ikuisella Tiellä.
Meditaation kautta voidaan löytää vastaukset moniin merkittäviin kysymyksiin, jotka meitä askarruttavat:
Kuka minä olen? Missä minä olen tässä suuressa Ikuisuuden Suunnitelmassa? Voinko minä löytää ja
tavoittaa Jumalan? Olenko minä osa Jumalaa?
Meditaatio on keino löytää vastaukset sisäisiin kysymyksiin opastuksen kautta, mutta myös keino löytää
sisäinen rauha ja voima tämän maallisen elämän jokapäiväiselle polulle.
Abbedissan, Tri Hermannin ja Seitsemän Sisaren, Valon ja Rakkauden , Ilon ja Riemun, Voiman ja Viisauden, Rauhan ja Vapauden, kuin myös Ikuisen Elämän Tietoisuuden LÖYTÄMISEEN OMAAN ELÄMÄÄSI JA SEN MYÖTÄ RIKKAUDEN JA TÄYDELLISTYMISEN TIEN IKUISUUDEN TIELLÄ !
Tämä opetus ja Opettajat,/Mestarit, tulevat kaikki Aulikin
Mediaalisuuden kautta!
Maallisella tiellä kohti ikuista täydellistymistä
tarvitsemme Henkisiä Oppaitamme, Mestareita ja Opettajia.
Kasvaaksemme vahvoiksi omassa uskossamme ja itsessämme kaikkien yhteiseksi hyväksi.
Liittymällä meihin ja tulemalla jäseneksi Gate of Heave Chapel’iin tulet tietämään enemmän kaikista
niistä ihmeellisyyksistä joita olemme saaneet kokea. Tulet tuntemaan suuremmoiset Henkiset
Mestarimme ja Johtajamme, ja näin huomaamaan, että olemme yhtä suurta perhettä.
Valkoinen Veljeskunta on meidän kanssamme, jotka olemme totuuden etsijöitä ja
työskentelemme kaiken hyvän ja arvokkaan puolesta !
Tutustuin ensimmäisen kerran Aulikkiin, Seppoon ja Liisa mummoon kun he olivat muuttamassa Kasiniemeen.
Sisareni Raili muutti sinne heidän kanssaan. En tiennyt silloin, kun olin muuttamassa heitä, että tämä tulisi
muuttamaan minun elämäni täysin. Olin yksityisyrittäjä Lahdessa. “Kynttilä” paloi molemmista päistä ja keskeltäkin.
Eräänä viikonloppuna menin sitten Kasiniemeen vierailulle ensimmäisen kerran. Silloin siellä oli mediaalinen
tilaisuus, johon otin osaa. Vieraita oli tullut myöskin erittäin kaukaa. Tätä kaikkea ihmettelin, kun istuin salin perällä.
Kun seurasin Aulikin kautta tapahtuvaa työskentelyä; parannustyötä, laulajia, silloin tunsin sisälläni, että näinhän se
on. Tätä olen etsinyt, tietoisuutta jonkin suuremman olemassaolosta.
Minulle koitti uusi elämän vaihe. Se toi suuria muutoksia minun elämääni. — Oppia luopumaan, oppia
kunnioittamaan elämää kaikissa sen muodoissa, oppia hyväksymään, oppia rakastamaan ja ennenkaikkea oppia
rukoilemaan. Tätä oppimisen tietä on sen jälkeen jatkunut. Ei aina kaikkein helpoimmalla tavalla, mutta olen pystynyt
kaiken hyväksymään. Tietous siitä, että elämä jatkuu on ollut yksi suurimmista opeista, elämä on alkanut saada
merkityksen. Taivaan Isän kädestä me saamme kaiken tarvitsemamme, tämä tietous vahvistaa ja kannustaa.
Olen saanut myös Taivaan Isältä Armolahjan — Parantamisen Lahjan.
Kuinka kiitollinen olenkaan siitä. Samoin myös Tohtori Hermannille, joka kärsivällisesti on ohjannut minua tässä
Auttajan tehtävässä. Olen saanut kokea suuremmoisia hetkiä Parantavan Voiman koskettaessa, niin autettavaa kuin
auttajaa. Sen lämmön ja rakkauden tunteen toivoisin voivan koskettaa jokaista.
Vuosi 1987 oli alkua suurille tuleville muutoksille. Kasiniemen Terapiakeskus muutti Tesjoelle, syntyi Kaariportti.
Siellä olin rakentamassa Abbedissan, Carmenin ja Tri Hermannin “Kappelia” yhdessä Aili mummon, Kalle Estaman,
Lasse Mattilan, Sepon, Carmenin, Tillisilmän ja monien, monien muiden kanssa. Kattoon rakennettin Carmenin
antaman tarkkojen mittojen ja piirustuksen mukaan seitsensakarainen tähti. Sain tuntea jokaisen sakaran erilaisuuden
sitä rakennettaessa, juuri niinkuin Seitsemän Sakaran Tähti”- laulussa kerrotaan.
Ystävämme Aira Rompio, Haminasta, lahjoitti Kaariportille maalaamansa taulun.
Siinä kuvattiin kaariporttisiltaa ja kappelia. Katselin sitä kauan kuin tiedostaen, että siinä näen oman elämäntehtäväni
kaaren. Tällöin työskentelin Kaarisillassa, Erstaan Kartanossa. Siellä, mitä erilaisimmissa tehtävissä nuorten
vammaisten kanssa sain kokea Henkimaailman olon ja auttamisen hyvinkin konkreettisesti.
Tänä päivänä olen nöyrän kiitollinen tehtävästäni palvelijana, johon Abbedissa on myös minut kutsunut, GATE OF
HEAVEN CHAPEL kirkon Reverend’iksi ja työntekijäksi.
Opin tiellä kulkien ja ohjaukseen luottaen olen löytänyt elämääni “Kaaren”, tarkoituksen. Auttajana ja palvelijana
saan palvella Taivaan Isää.
Rev. Veikko Kääriäinen
Olen aivan pystymetsästä päässyt tai liekö valittu mukaan. Kuitenkin,
Äitini ohjasi minua, kuten sisaruksianikin, ensimmäisille askeleille tälle tielle. Vaikkakin, jokainenhan meistä kulkee
kaikesta huolimatta erilaiset mutkat ja matkat.
Ensimmäinen kosketukseni, Henkiparannukseen oli Parantaja Aarno Heinonen, Heinolan Mlk:sta. En tiennyt
tarkalleen, mistä oikein oli kyse. Siksi sanoinkin hänelle, “En minä tähän kaikkeen oikein usko, mutta auta näitä toisia
jos voit. Tapahtui suuremmoisia asioita, jotka olivat minulle hyvin merkittäviä ja hänestä tuli minulle hyvin tärkeä
auttaja alkutaipaleella.
Kohta tämän jälkeen, vuonna 1983, tapasinkin Aulikin ja Sepon. Tulin kokemaan suuria ja vaikuttavia tapahtumia.
Asuimme tällöin kaikki vielä Kotkassa. Minulla todettiin silloin kuolion vaara jaloissani. Sain lähetteen sairaalaan mahdolliseen amputointiin. Menin Aulikin
luokse pyytämään apua. Hänkin suositteli ensin sairaalaan menoa, mutta pyysin saada kuulla Henkilääkärin tai -
lääkäreiden mielipiteen. Siihen Aulikki suostui. Henkilääkäri, joka silloin toimi Aulikin kautta, otti minut hoitoonsa
ja antoi hoito-ohjeensa. Tätä hoitoa kesti kolme kuukautta päivittäin, alkuun jopa kolmasti päivässä ja näin minulla
säästyi jalkani. Pystyin jälleen kävelemään!
Kun Aulikki ja Seppo päättivät perustaa Terapiakeskuksen, pyysin päästä mukaan. Tähän suostuttiin ja yhdessä
lähdimme etsimään oikeata paikkaa ja kohdetta. Vihjeen mukaan, joka meille annettiin, se löytyikin - Kasiniemestä,
Vehkajärven rannalta, vanha koulu - näin syntyi Kasiniemen Terapiakeskus.
Muutettuamme Kasiniemeen sain olla mukana kuin perheenjäsen konsanaan ja “perhe” kasvoikin päivittäin
näkymättömistä Henkimaailman Ystävistä. Oli suuremmoista saada olla mukana tässä Aulikin mediaalisessa
kehitysvaiheessa yhtenä osatekijänä.
Tri Hermann, joka tuli luoksemme Kasiniemessä, ryhtyi suorittamaan jokapäiväisiä “aamukierroksia”. Abbedissa, tai
joku muu ystävä, toi meille aamusanoman ja Carmen, Enkelityttönen, lauloi. Henkimaailman Ystävät tulivat niin
läheisiksi, ettei aina muistanut toisten ihmisten sitä aivan ymmärtävän. Muistan, kuinka kerran olin ostamassa
nenäliinoja Laulaja-ystäville. Puhelin siinä ääneen, että tämä sopii Jussille, tämä Paulille, tämä Sergeille ja tämä
Enricolle jne., kunnes ystäväni sanoi minulle, Sinua katsotaan vähän “oudosti”.
Erään kerran Abbedissan viesti minulle oli, Mihin kosketat kerran, on kosketus Herran”. En ymmärtänyt, mitä sillä
tarkoitettin silloin. Tänä päivänä tiedän; olen saanut olla auttamassa niin monia. Saan olla välittäjä, se kosketus on
Herran !
Meistä jokainen saa olla Tri Hermannin yksityispotilas. Hänellä on meille jokaiselle aikaa, niin sielun kuin kehon
hoitoon. Laulaja-ystävät tuovat voimaa ja iloa ja Carmen on meidän “posti” Henkimaailman välillä.
Olen kiitollinen kaikesta ja kaikille että saan olla osa tätä tehtävää mikä tänään jatkuu Gate of Heaven Chapel’ in
nimissä.
Rev. Raili Virtanen
Olisin halunnut nuorena opiskella, lukea lääkäriksi, mutta ei tämä sopinut sen ajan kuvioihin niin itsestään selvänä
asiana kuin mitä se tämän päivän nuorille on.
Olen aina tahtonut olla jotenkin mukana auttamassa ihmisiä. Heikompi osaiset ovat aina olleet lähellä minun
sydäntäni. Samoin lapset.
Tahdoin ottaa osaa mitä erilaisempiin rientoihin. Energiaa riitti itselle sekä jaettavaksi. Rakastin saada olla mukana kaikessa mikä liittyi urheiluun.
Olin kuudesta lapsesta neljäs enkä aina kokenut olevani se rakastettu ja kaivattu. Pyrin olemaan niin hyvä kuin pystyin
kaikessa mihin ryhdyin, tahdoin joskus saada kuulla, kuinka hyvä olin, mutta useimmiten jäin kaikesta huolimatta
toisten varjoon. Kyllä se sattui, mutta se myöskin oli minun voimani lähde. Ehkä suurin arvostus minkä koskaan olen
saanut, tuli edesmenneeltä mieheltäni: Ailin kanssa alkaisin rakentamaan vaikka lentokonetta, sekin syntyisi”. No, ei
syntynyt lentokonetta, mutta talo tuli, kaksinvoimin, ja kaksi tytärtä.
Toimin usean vuoden ajan nuorisohjaajana naisvoimistelijoissa. Se toi tyydytystä ja uskoa niin minulle kuin moniin
nuoriin, antoi sisältöä elämään ja iloa monille. Silloin koin olevani tärkeä tehtävässäni.
Saada antaa ja jakaa sitä, mikä on mahdollista muodostui minulle elämänohjeeksi. En tuntenut olevani enää
ulkopuolinen. Löysin paikkani auttajana, mukana eläjänä, osallisena.
Kun sain tulla mukaan Kasiniemen Terapiakeskukseen, olla Tri Hermannin “assistentti”, oli minulle merkittävä ja
rakas tehtävä.
Sain oppia tiedostamaan Henkimaailman yhteyden ja jopa kokemaan, että minunkin kauttani toimii lääkäri, auttaja.
Sain yhteyden mieheeni, joka oli minulle hyvin rakas, ja sain näin kannustusta tehtävän jatkamiseen. Olen monasti
saanut huomata, että minut ohjataan sinne, missä tarvitaan apua ja siitä olen kiitollinen. Näin olen ymmärtänyt, että
elämän oppi, jonka sain käydä lävitse, toisen ihmisen huomioiminen, olikin minulle suurinta kasvua; ei niin, että minut
huomioitaisiin, vaan että oppisin itse huomioimaan muut.
Olen saanut olla osa tätä suurta tehtävää ja perhettä jo yli viidentoista vuoden ajan, Suomessa - Luxemburgissa -
Amerikassa. En ole vain Liisan sisko, olen myös Aulikin kummitäti, mikä selvisi meille kaikille vasta silloin kun
saimme ns. greencard’it, ja onhan aina sanottu, että puolet lapsesta tulee kummitätiin. Toivon, että Aulikki on saanut
sen puolen, mikä on voimaa ja energiaa tämän tehtävän jatkamiseen, meidän kaikkinen yhteiseksi hyväksi. Itse iloitsen
siitä, että saan olla edelleen Tri Hermannin assistentti” ja siinä tehtävässä pyrin tekemään parhaimpani, niinkuin
aina ennenkin. Enkä ole enää koskaan kokenut olevani huonompi kuin toinen, olenhan saanut siunatun tehtävän; olla
mukana auttamassa heitä, heikompia ja avun tarvitsijoita. Siinä omatkin kolotukset ovat unohtuneet, ja onhan
olemassa Tri Hermann, sipulikääreet ja rukoukset.
Abbedissa, Carmen ja Tri Hermann, maailma tarvitsee Teitä ja Teidän rakkautta;
GATE OF HEAVEN CHAPEL olkoon oleva paikka jokaiselle voiman ja rakkauden lähteeksi.
Tri Hermannin assistentti Rev. Aili Blom