Sisältö:

A L K U S A N A T

Tärkein kirkon omaisuus ei suinkaan ole kirkko itse, vaan sen ihmiset, jäsenet, niin yksilöllisesti kuin yhteisesti.
Gate of Heaven Chapel tukee tietoutta siitä, että elämä jatkuu ja että yhteydenpito henkimaailman kanssa on tosiasia. Henkisyyden kehittäminen luo jokaiselle mahdollisuuden tavoittaa ja oppia ymmärtämään Korkeimman Moraalisen Säännön; Mitä tahtoisit toisten tekevän itsellesi, tee sinä se heille,” merkityksen.
Kirkon pitäisi olla paikka, jossa voisimme kokea sopusointua, iloa, rakkautta ja rauhaa, ja oppisimme ymmärtämään yhteenkuuluvaisuuden merkityksen. Kirkko ei saa olla paikka josta käsin päätetään ja säädetään ihmisoikeudet ja osoitetaan sen valta saarnaamalla ihmisille Jumalan rangaistusta ja tuomiota.

Arvot ja arvostaminen pitäisi löytyä kirkon papiston ja jäsenistön tavassa kannustaa, auttaa ja parantaa ihmisiä, niin yhdessä kuin erikseen. Löytämään heidän omat voimansa, jotta jokainen heistä oppisi kasvamaan voimakkaiksi omassa uskossaan, löytäisivät voiman uskaltaa tavoittaa ja kohdata kaikki, mikä kunkin kohdalla on mahdollista, rohkeuden löytää itsensä ja toteuttaa itseään Korkeimman Moraalisen Säännön kultaisissa kehyksissä.

Aito itsensä toteuttaminen löytyy elämällä ja noudattamalla Korkeimman Moraalisen Säännön opetuksia ja ohjeita.

Vaikka olenkin jo 35 vuotias muistan, kuinka lapsena ja teini-ikäisenä me, lapsuustoverini, koulutoverini ja ystäväni suhtauduimme kaikkeen, mikä liittyi sanaan kirkko. Mielipiteemme oli: Kirkko on roskaa!! Kaikki ne lapset ja nuoret, jotka olivat jollakin tavoin tekemisissä kirkon toiminnan kanssa, eivät olleet tervetulleita joukkoomme.
Miksi on näin, että sanalla “kirkko” on niin huono kaiku nuorison keskuudessa?
Kun olet nuori, pelkäät tulla leimatuksi uskovaiseksi nuoreksi”, ja jos sinut siksi leimataan, on se pahinta mitä voi tapahtua sinulle. Sen jälkeen ei sinulla ole mahdollisuuksia tulla hyväksytyksi toisten “tavallisten” nuorten joukkoon.
Minun näkemykseni on, että nuorten täytyy pyrkiä olemaan voimakkaita, kylmäverisiä ja sitkeitä. Tämä kaikki siksi, että tähän päivään kuuluu kova ja kasvava kilpailu kuin myös koulu-väkivalta. Ei ole paikkaa niille ,jotka ovat pehmiksiä.
Nyt kuitenkin pyydän saada huomauttaa siitä, että puhun omista lapsuus-, koulu-, ja nuorisoajoistani. Näkemykseni tänään on, että meillä Suomessa kirkko kuuluu valtiolle, tilastojen mukaan noin 95% Suomen väestöstä on Evankelis-Luterilaisen-, Ortodoksi- tai jonkun muun kirkon kirjoissa ja tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki kirkonkirjoihin merkityt kansalaiset olisivat ns. ”uskovaisia”. Suomessa sinä joko kuulut kirkkoon tai olet kirjoilla Väestörekisterissä.

Mielipiteeni tänään on, että jos teet minkäänlaisia johtopäätöksiä, sinun pitäisi ensin tutkia asia, mitä tahansa se sitten koskeekin, uskonnolliset suunnat ja tavat mukaan lukien. Oppia kasvamaan yksilönä tarpeeksi voimakkaaksi, uskaltaa ryhtyä ajattelemaan yksilönä, pelkäämättä koko ajan tulla leimatuksi. Siinä vaaditaan rohkeutta aikuisiltakin saati sitten nuorilta.

Olen GATE OF HEAVEN CHAPELin nuorisopastori ja aktiivijäsen. Tänä päivänä ymmärrän, että tämän kaltainen lähimmäisenrakkaustyö, jota myös me teemme, on hyvin tarpeellista tässä meidän kovan paineen, kiireen ja kilpailun täyttämässä yhteiskunnassa ja koko maailmassa. Kirkon muodossa tämä on mahdollista tulla hyväksytyksi laillisesti niin yhteiskunta- kuin yksilötasolla. Täällä GATE OF HEAVEN CHAPELissä olen kokenut olevani kotona” ja tunnen, että olen samoin ajattelevien ihmisten joukossa.

Täällä me työskentelemme yhdessä kaikkien yhteiseksi hyväksi riippumatta iästä, rodusta, uskonsuunnasta, filosofiasta tai uskonnollisista näkemyksistä.
Jos sinä olet avarakatseinen, avoimesti ajatteleva, ja valmis kohtaamaan hämmästyttävän todellisuuden, etsit totuutta ja tasa-arvoa,olet valmis työskentelemään yhteisen asian puolesta, silloin olet oikea joukkoomme ja toivotamme sinut tervetulleeksi GATE OF HEAVEN CHAPEL, 21. VUOSISADAN PERHE KIRKKOON.

Rev. Juha Sironen

Kirjoittanut: Aulikki ja Seppo Plaami

Kasiniemen Terapiakeskus, meidän ensimmäinen paikkamme, perustettin vuonna 1984 Padasjoen Kasiniemeen, Suomeen.

Me, Aulikki ja Seppo päätimme perustaa keskuksen, missä ihmisillä olisi mahdollisuus rentoutumiseen, mahdollisuus erilaisiin luonnonhoito- menetelmiin, missä he voisivat ottaa osaa spiritualistisiin istuntoihin ja seminaareihin, ennenkaikkea mahdollisuus aidon spiritualismin ymmärrykseen ja itsensä kehittämiseen avoimempaan maailman-katsomukseen.

Kysyimme Henkimaailman ystäviltämme, josko he voisivat opastaa meitä löytämään paikan ja saimme vastauksen: Ympyrä on oleva merkki.
Olimme yhteydessä eri kuntiin ja kunnan isiin. Saimmekin erinäisiä vastauksia ja ehdotuksia vanhoista kouluista, jotka voisivat tulla kysymykseen. Niin lähdettiin katsastusmatkalle, juuri juhannuksen jälkeen vuonna 1984. Kuljettajaksi meille tarjoutui hyvä ystävämme, nyt jo henkimaailmaan siirtynyt Onni Wennola. Sepolla oli juuri hiljattain ollut sydäninfarkti, vaikkakin lievä, mutta emme tahtoneet ottaa mitään riskiä. Lisäksi matkalle lähti uskollinen ystävämme Raili Virtanen. Silloiset Kiinalaiset Henkilääkärimme hoitivat Railin varpaita. Hänelle oli annettu amputointi uhkaus maallisilta lääkäreiltä, ja näin Raili oli kääntynyt meidän Henkilääkärien puoleen kysyen neuvoa ja hänelle ilmoitettin, että “He”, Henkilääkärimme ottaisivat hänet hoidon alle.
Näin tapahtuikin, ja kolmen kuukauden joka päiväisen hoidon jälkeen, varpaat parantuivat täysin, täysin luonnonmenetelmin, ja ovat tänä päivänä terveet. Siinä tapahtumassa meille kaikille kasvoi arvostus ja kiitollisuus Korkeimman Voimaa ja Henkimaailmaa kohtaan. Matkajoukkoon liittyi vielä Aulikin Liisa-äiti. Nyt olikin jo ryhmä valmis matkaan. Ensimmäinen kohteemme oli Punkasalmi, missä tietenkin etsittiin kuumeisesti ympyrää. Siihen yritettiin jopa sijoittaa Postipankin kärrynpyörää. Liisa ja Raili vähän jopa tuohtuivat Aulikille ja sanoivat, “kyllä se tämä paikka on, kysytään vaikka yläkerrasta, usko jo!. Mutta kun Aulikki yritti päästä transsiin ei se onnistunut.
Seuraavana päivänä jatkettiin sitten matkaa, ja kolmas paikka olikin jo Kasiniemi. Sitten se tapahtui! Seppo sanoi yllättäen; Aulikki, hei kaikki, tulkaa katsomaan, tuolla se on! Näin todella oli. Siellä oli YMPYRÄ, joka oli pääoven yläpuolella, nähtävästi rakennusvaiheessa aiottu pikku ikkuna, mutta mitä ei ikinä oltu saatettu täysin valmiiksi. Kylmät väreet siinä kaikilla kulki ja tiesimme, tämä on se paikka. Mikä meille sitten myöhemmin vahvistettinkin. Ei meitä manipuloida, meidät ohjattiin itse löytämään. Tämä onkin juuri se hienous ja aitous tässä meidän yhteydessä Henkimaailmaan. Me itse saamme elää, etsiä ja löytää, he opastavat ja auttavat.
Asioissa edettiin aivan pikavauhtia. Tuli 5 vuoden vuokra-sopimus Padasjoen kunnan kanssa ja elokuussa sitten samana vuonna oli muutto Kasiniemeen.

Raili Virtanen tahtoi välttämättä tulla kanssamme ja hänelle järjestyikin koulun yläkerrasta asunto. Liisa, Aulikki ja Seppo saivat kodin entisen talonmiehen asunnosta, mikä oli erillinen pieni rakennus. Aivan ihastuttava paikka Vehkajärven rannalla. Me olimme kaikki täynnä voimaa, energiaa ja innostusta. Korjaukset pantiin välittömästi pystyyn ja saimme taitavan rakentajan Aulikin sedästä auttamaan makuuloosien rakentamisessa. Syyskuun lopulla kaikki alkoikin olla jo valmista ja voitiin ryhtyä vastaanottamaan vieraita.
Makuupaikkoja löytyi 22 ihmiselle ja 50lle miellyttävät nojatuolit salin puolella istuttavaksi, jopa pikku torkkuja varten rentoutumisen merkeissä. Pian tarvittiinkin jo apuvoimia ja niin löytyi auttavia käsiä; Aili Blom, Aulikin täti, sekä Mari Luukko. Henkilääkäri Tohtori Hermann, joka oli ottanut hoidollisen vastuun ja tuli joukkoomme Kasiniemessä,hoiti heitä ja samalla he auttoivat ruoka- siivous- ym. tehtävissä. Kaikki olivat tyytyväisiä tähän järjestelyyn.

Julkistaminen suurelle yleisölle.

Kirjoittanut: Aulikki ja Seppo Plaami

Perustettu elokuussa 1987.

Uusi nimi, uusi paikka, Tesjoki Ruotsinpyhtää, mutta sama ryhmä ja sama päämäärä; saada välittää sanaa aidosta Spiritualismista. Jälleen kerran olimme ohjatut löytämään paikan, kahden perheen asuttavan talon. Pohjakerrokseen rakennettiin Kaariportti Kappeli. Kattoon rakennettiin seitsensakarainen tähti, minkä Enkelityttömme Carmen oli piirtänyt. Ohjeet alttarin rakentamiseen saimme myöskin, mitat mukaan lukien. Kuinka ollakaan, jälleen löytyi myös rakentajat; Kalle Estama, Lasse Mattila, Veikko Kääriäinen, Seppo ja tietysti joka paikan Aili Blom. Eikä aikaakaan kun Abbedissan Kappeli oli valmis.

Raili Virtanen sai kodin talon toisesta päädystä, ja meille toinen puolisko. Paikka oli todella huomattavasti pienempi kuin Kasiniemi, mutta silti paikkoja yöpyjille saatiin aikaiseksi 10-15, ja kappelin puolelle istuin- paikkoja noin 50:lle (30 niistä nojatuoli paikkoja).

Töitä riitti aamusta iltaan kaikille. Aina oli tarvitsijoita ja avun hakijoita. Sitten tuli myös kuvaan mukaan matkatyöt. Ympäri Suomea matkattiin pitämällä konsertteja ja pikku istuntoja. Sitten tuli aika siirtyä Suomen ulkopuolelle; Ruotsi, Tanska, Sveitsi, Saksa, Italia. Yht’äkkiä saimme huomata, että vietimme yhä enemmän ja enemmän aikaa pyörien päällä. Ratkaisu tuli kuin itsestään; asunto Luxemburgissa, yhdessä Aulikin pojan Juhan kanssa. Tämä tapahtui vuonna 1991. Kaariportti Kappeli haki tietään Euroopan mantereelle. Silloin tiedostettiin, että tämä on kyllä eräänlaista lähetystehtävää mitä me teemme. Katsottiin, että Luxemburg on paras mahdollinen paikka sijainniltaan; lähellä Sveitsiä ja Saksaa, missä maissa jouduimme niin paljon liikkumaan kahdesti jopa kolmasti vuodessa.

Meille oli sanottu aivan ensimmäisinä päivinä Kasiniemessä: Ei tämä ole kuin väliaikainen satama. Suuren meren ääreen teidät ohjataan. Kun muutimme Tesjoelle, olimme varmoja, että nyt olemme suuren meren äärellä. Mutta jälleen kerran meille ilmoitettiin: Suuren meren ääreen, tämä on vain välisatama”. Ihmettelimme tätä, mutta emme mitenkään antaneet sen vaikuttaa meidän tekemisiimme tai tekemättä jättämisiimme.

Ensimmäinen vierailu Amerikkaan.

Kun vuonna 1990 meidät ensimmäisen kerran kutsuttiin Amerikkaan kiertueelle, emme olisi ikinä osanneet odottaa, saatikka edes toivoa, että muuttaisimme joskus USAhan. Lähtö oli elokuun 3 päivänä. Määränpää Idaho, USA. Ystävämme Vern Overlee ja hänen vaimonsa Edye olivat meidän isäntämme ja emäntämme. Saman aikaisesti he olivat kutsuneet myöskin englantilaisperheen, Brian & Margaret Burchill ja heidän teini-ikäisen poikansa Grant:in luokseen. Suunnitelmana oli kiertue ensin Kanadan puolella, kaikki yhdessä. Sen jälkeen Burchill’it matkustaisivat takaisin Englantiin ja me eteläiseen USA:han ja Länsirannikon kautta ylös takaisin Idahoon. Näin tehtiinkin, matka oli melkoinen kokemus. Vern Overleen omistama loma-auto, ns. motorhome, oli melkoinen elämys; viidelle makuupaikat, kaasuhella, jääkaappi, mikrouuni, WC ja suihku. Täydellinen liikkuva koti, linja-auto koossa.

Matkan aikana pohdittiin miltä tuntuisi asua Amerikassa, mutta ajatus ei saanut meissä mitään erikoisempaa halua ja kiinnostusta. Kun palasimme kotiin, silloin vielä asuimme Tesjoella, totesimme vain että, matka oli ihan mukava elämys; paljon näimme, paljon opimme.

Uusi matka koitti 1991, silloin asuimme jo Luxemburgissa. Nyt oli hahmottumassa mielessä, mitä jos vaikka yritettäisiin hankkia eräänlainen matkustajakoti, Bed and Breakfast, missä voitaisiin jatkaa toimintaa. Minne voitaisiin kutsua niin suomalaisia kuin muita eurooppalaisia ja tarjota mitä erilaisempia palveluja ja pyrkiä tyydyttämään hengellistä nälkää Kalifornian auringon, Santa Barbaran kuuluisan kauniissa maisemissa, Tyynen Meren äärellä ja jylhien vuorten ympäröimänä.
Kun Carmen, Enkelityttömme piirsi nimensä Santa Barbaran ranta- hiekkaan, tajusimme ensi kerran, että tämä täytyy nyt olla sitä Suurta Merta.
Bed and Breakfast (vuode ja aamiainen) hanke kaatui mahdottomuuteensa, ja siinä meni paljon muutakin. Mutta siinä kaiken keskellä meille tuli aivan kuin lahjana ns. vihreät kortit arvonnasta. Asianajajamme oli ehdottanut meille panna nimet siirtolais-arvontaan. Kaikkiaan meitä oli kuusi hakijaa, ja ihmeiden ihme tapahtui, viisi meistä onnistui saamaan vihreän kortin, eli maahanmuutto- ja työluvan. Miksi yksi jäi ulkopuolelle, se on selvinnyt meille nyt jälkeenpäin.
Kaksi vuotta kului kuin siivillä yrittäessämme saada asioita kuntoon, oli jotenkin epävarma olo, tietämättömyys, jossain määrin jopa pelkoa. Oli niin paljon uutta opittavaa, eikä se aina ollut niin helppoa. Kun ratkaisun aika koitti, totesimme, että kaikki meni, omat ja lainatut. Ensin tuntui katkeralta, mutta kummasti kaikki katkeruus on haihtunut ja tilalle on astunut asioiden hyväksyminen. Pakko on kuitenkin myöntää, että kyllä se meille jokaiselle kuudelle on ollut melkoinen kokemus ja kasvamisen paikka. Vuosi 1994 oli uusien asioiden eteen astumista. Viiden ryhmä hajosi pienemmäksi. Kaksi lähtivät omalle taipaleelle, toinen takaisin Suomeen, missä häntä todella tarvittiin, toinen jäi Amerikkaan ja löysi oman paikkansa, kolmen ryhmä lähti etsimään yhteyksiä spiritualistisiin kirkkoihin ja muihin vastaaviin seuroihin.
Vuodet 1994-1995 olivat melkoisia kokemuksia ja ennenkaikkea etsintä- aikaa. Vuonna 1993 eräs sveitsiläinen ystävämme löysi Hawaijilta amerikkalaisen miehen ja vihkiäisiinsä he kutsuivat meidät, jotta Abbedissa vihkisi heidät. Näin kävikin. Samalla läysimme jotain arvokasta Hawaijilta; “Aloha”-hengen. Sitä me tarvitsimme, joten 1994 päätimme lähteä Hawaijille kokoamaan itseämme. Samalla siitä tuli kuin eräänlainen sapattivuosi”.

Kesäkuussa 1995 olimme yhteydessä Aquarian Foundation, Hawaijin osastoon. Kerroimme siellä olevalle vetäjälle Pastori Alma Hogan’ille, keitä olemme ja mistä tulemme. Hän innostui meistä kovasti ja tahtoi meidät välittömästi esiintymään ja konsertoimaan. Hän ja muut jäsenet sanoivat meidän esityksen jälkeen, että tätä me tarvitsemme täällä Amerikassa. He lupasivat olla yhteydessä heidän kirkkonsa perustajaan materialisaatio- meedioon Keith Milton Rhinehart’iin.
Hänelle toimitettiin videonauha esiintymisestämme kuin myöskin kaikki mahdollinen aineisto mitä meillä oli saatavilla täällä. Meidät tutkittiin tarkasti. Jopa Englannista käsin otettiin selvää siitä, olemmeko me, joiksi sanomme itsemme olevan. Meidät todettiin aidoiksi ja sitten aloitettiinkin jo suunnitella kiertuetta ympäri Amerikkaa. Elokuussa 1984 siirryimme mantereen puolelle ja syyskuussa alkoi kiertue Los Angeles - San Francisco - Portland - Seattle - Alaska. Joulukuussa pidettiin tauko ja tammikuun 1985 alussa lähdimme itää kohti. Teksasissa käytiin viidessä kaupungissa, sieltä edelleen Miami Beach`iin - New York - Boston ja samaa tietä takaisin. Jokaisessa paikassa oli konsertti mennen tullen. Melkoista vauhtia, mutta mitä rikkaammat kokemukset ja satoja uusia ystäviä. Nyt todella saimme huomata, että meidät oli hyväksytty spiritualistisiin piireihin ja perheisiin. Amerikassa on ulkolaisen todella vaikeata päästä sisään “piireihin”. Nyt jää oli murrettu.

Itse perustaja Keith Milton Rhinehart tuli meitä tapaamaan Miami Beach`íin. Kyllä se oli meille jokaiselle, äiti Liisaa myöten, melkoinen kokemus. Hän ehdotti meille myös, että ryhtyisimme hänen kirkon henkisiksi johtajiksi (Spiritual Leaders).
Tätä ajatusta ryhdyimme pohtimaan vakavasti. Koimme suurena kunniana hänen antaman ehdotuksen, sillä tiesimme, että Keith Milton Rhinehart on täysin vetäytynyt syrjään, jopa piiloon, eikä ole näyttäytynyt edes jäsenilleen moniin vuosiin, saatikka antanut vastaavia ehdotuksia monellekaan. Olimme jopa vakavasti yrittämässä asettua aloillemme Houston, Teksasiin. Asiat eivät kuitenkaan alkaneet sujua suunnitelmien mukaan, ja niin meidän matkamme suuntautui jälleen takaisin Kaliforniaan. Samalla alkoi ajatuksissamme kyteä ajatus, jota meille monet olivat ehdotelleet useaan otteeseen; eikö olisi jo oman kirkon aika? Yht´ äkkiä me tiesimme sen; - Abbedissan - Tri Hermannin - Carmenin - Seitsemän Sisaren - päämääränä on ollut oma kirkko! Kun tämä selvisi meille, asiat alkoivat selvitä ja mahdottomuus tuntuikin yht’äkkiä mahdolliselta. Ymmärsimme syyn siihen, miksi meidän täytyi tulla Amerikkaan. Kirkon perustaminen ei olisi ollut mahdollista Suomessa tai Euroopassa. Äiti- kirkko piti perustaa USA:han, ja näin tehtiin. Henkiystäviemme väsymätön auttamisen halu ja rakkaus tarvitsee lailliset kehykset ja toimintamuodon, se on aina ollut päämäärämme, ja näin syntyi GATE OF HEAVEN CHAPEL, meidän Henkisille Opettajillemme ja Mestareille, Kaliforniaan, USA:han.

Henkinen Johtajamme Pyhän Marian Kappelista, Henkimaailmasta

Teksti Seppo Plaami

Abbedissa on suuri opettajamme rakkaudessa ja ihmisyydessä. Hän työskentelee Seitsemän Sisaren ja tri Hermannin kanssa.
Suomessa ollessamme hän aloitti aamuhartaushetket, mikä kesti noin viidestätoista minuutista puoleen tuntiin, joskus jopa kauemminkin. Meitä kehoitettiin lukemaan Raamattua, ja minä olinkin meidän vakituinen aamu sanan lukija. Hän opasti meitä elämisen kysymyksissä, rakkaudella, koskaan väsymättä. Hän sanookin: Minulla on, meillä kaikilla on aikaa teille, jokaiselle teistä, silloin kun teillä on aikaa meille, ja hän jatkaa: Me tahdomme auttaa teitä tavalla, jonka te voitte hyväksyä, tavalla mikä sopii teille.
Tänä päivänä meillä on jo monta sataa kasettia. Työ on jo aloitettu niiden puhtaaksi kirjoittamiseksi ja valmistamiseen kirjasiksi tai kirjaksi. Samalla pyrimme myös aloittamaan niiden kääntäminen englanniksi, jotta saataisiin Abbedissan rakkauden ja viisauden sanoma välitetyksi jokaiselle, joka on halukas ja avoin vastaanottamaan ja kuulemaan sitä. Sillä rakkaus, nöyryys sekä Korkeimman arvostus houkuu hänestä ja hänen opetuksistaan, minkä voi aivan selvästi nähdä ja tuntea. Usein hän saattaa tulla ja koskettaa, ja kun hän tekee sen, ihmiset sanovat; se on kosketus ja läheisyys puhtaasta rakkaudesta.

Abbedissa on yleisemmin sanoman välittäjä yleisötilaisuuksissamme ja yksityisistunnoissa, mutta toki myöskin Enkelityttösemme Carmen tai tri Hermann voivat tehdä sen. Joskus jopa omainen tai opas suoraan, tämä on kuitenkin harvinaisempaa, sillä näin tahdotaan varmistaa, ettei Instrumentille, Aulikille, aiheuteta mitään harmia tai vaaratilannetta.

Abbedissa ilmentää itseään melkoisen iäkkäänä. Hänen tapansa “käyttää” Instrumenttia on huomattavasti vanhemman ihmisen, olennon, tyyli ja tapa. Hän tarvitsee energiaa ja voimaa runsaasti ja on aina suotuisampaa, jos yleisön joukossa on enemmän heitä, jotka pystyvät välittämään voimaa ja ovat avoimia vastaanottamaan mahdollisen viestin.

Kaikki Abbedissan viestit koskettavat jollakin tavalla viestin saajan elämää, mennyttä tai tulevaa. Viesti voi olla myöskin tervehdys omaisilta, oppailta. Joskus viesti voi olla hyvinkin selvä, mutta voi olla myös niin ettei vastaanottaja pysty käsittämään eikä sijoittamaan saamaansa viestiä sen hetkiseen elämäänsä. Mutta usein kuitenkin käy niin, että viestin merkitys selviää tavalla tai toisella myöhemmin. Jos kuitenkin viesti tuntuu aivan vieraalta ja vaikealta pystyä ymmärtämään ja hyväksymään, Abbedissa on valmis antamaan vastauksia kysymyksiin ja selvittämään viestin merkityksen. Tuntuu, ettei ole minkäänlaista rajaa siinä, kuka voi olla viestin takana. Vaikuttaa, että kaikki on mahdollista, jos se on tarpeellista.

Kuinka välittää voimaa ja energiaa? Kuinka kasvaa ja kehittyä henkisellä tiellä? Näihin ja moniin muihin tärkeisiin ja merkittäviin kysymyksiin Abbedissa välittää vastauksia ja ohjausta luennoilla ja tunneilla. Tarkoituksena on myöskin tulevaisuudessa tulla mahdollistamaan niin, että on saatavilla kirjallisuutta, tämä tarkoittaa; opetusohjelmia, mikä suo tilaisuuden heille, jotka tahtovat opiskella Gate of Heaven Chapel:in Ministereiksi eli Papeiksi. Tähän on mahdollisuus vain heillä, jotka liittyvät jäseniksi.

Abbedissa on työskennellyt Instrumentin, Aulikin kanssa jo viisitoista vuotta. On ollut suuri ilo ja kunnia tavata ja tutustua Abbedissaan ja seurata ja kuulla hänen opetuksiaan.

Ihmiset sanovat: On kuin voisit koskettaa sitä rakkautta, mikä heijastuu ja houkuu Abbedissasta.

Henkilääkäri, Henkinen Johtajamme ja Opettaja

Teksti Seppo Plaami

Tri Hermann siirtyi henkimaailmaan vuonna 1915, ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän oli saksalainen, armeijan lääkäri. Hän on työskennellyt meedioiden kautta, lähinnä Brasiliassa, yli neljänkymmenen vuoden ajan.Hänen todellinen nimensä maan päällä oli Tri Fritz Hermann, mutta tänä aikana kun hän on työskennellyt Aulikin kautta, hän käyttää itsestään nimeä: Tri Hermann. Alussa kun saimme kuulla Tri Fritz Hermannista, joka työskenteli Brasiliassa meedion Oscar Wilde da Oliveira Silvan kautta, kysyimme Tri Hermannilta, voisiko hän kenties olla sama Tri Hermann. Vastaus oli yksinkertaisesti: On minua näin kutsuttu.

Tri Hermann tuli luoksemme Kasiniemen Terapiakeskuksen aikana, aivan alussa, vuonna 1984. Alkuun Tri Hermann oli hyvinkin totinen ja vaisu. Mutta kenties hän huomasi, että ihmiset pelkäsivät ja arastelivat häntä ja näin hän muutti asenteensa paljon avoimemmaksi ja humoristisemmaksi.

Tri Hermannin tapa tutkia ja hoitaa tai paremminkin antaa hoito-ohjeita alkoi ns. pulssi-diagnostiikalla”, minkä jälkeen hän kertoi henkilölle mikä on vikana, mitä pitäisi tehdä, miten hoitaa. Koskaan ei Tri Hermann kerro vaivan nimeä tai anna diagnoosia suoraan, vaan hän kertoo vaivat ja oireet, mitkä vääjäämättä pitävät paikkansa. Kehottaa mitä erilaisempiin luonnonhoitoihin, ja on ehdottomasti luonnonmenetelmien puolesta puhuja, mutta ei myöskään ole maallisten lääkärien tai hoitomenetelmien vastustaja. Tri Hermann sanoo, että jokainen ihminen on yksilö ja häntä tulisi hoitaa sen mukaan. Myöskin Tri Hermann tekee kiropraktisia käsittelyjä tarvittaessa, tarkoittaen nikamakäsittelyä. Monet ovat saaneet mitä erilaisempia hoito-ohjeita, kiropraktista käsittelyä, myös apua henkisiin pulmiin ja elämänvaikeuksiin. Hänellä on aikaa jokaiselle joka tarvitsee apua.

Tri Hermann opettaa ja neuvoo ihmisiä tavoittamaan ja työskentelemään Korkeimman Parantavan Voiman kanssa, hän antaa myöskin ihmisten ymmärtää, että häntä voi kutsua apuun ja hän kuulee kutsun. Hän sanoo; Me työskentelemme täällä Korkeimman Parantavan Voiman kanssa, mikä on myös mahdollista tavoittaa rukouksen voimin, ja se on jokaiselle mahdollista, joka etsii ja anoo.

Vuonna 1986 meidät kutsuttiin Sveitsiin Baselin PSI-päiville. Sen jälkeen alkoikin sitten vuotuiset Euroopan matkat, joskus jopa kahdesti vuodessa. Siihen kuului Ruotsi, Tanska, Sveitsi ja Saksa. Matkoja tuli Italiaan ja Itävaltaan. Sitten kun vielä liitetään tähän Suomen kiertueet, niin kyllä matkustamista on riittänyt vuodesta 1986 lähtien ja näyttää siltä, että vielä edelleen on matkatyötä jäljellä. Tärkeintä kaikessa on kuitenkin se, että ihmiset löytäisivät ja saisivat apua mitä erilaisempiin tarpeisiin ja vaivoihin. Emme toki valita tehtävämme liikkuvuutta, sillä mitä kaikkea tämä on meille antanut, sitä ei missään tapauksessa voi millään mitata eikä korvata. Mutta ei se aina niin helppoa ole ollut. On tässä tarvittu itse kukin Hermannia ja Abbedissaa, kuin myöskin Enkelityttösen Carmenin valovoimaa.

Amerikassa Tri Hermann työskentelee lähinnä välittäen Korkeimman Parantavaa Voimaa, ei koskettaen, vaan rukouksen voimalla, näin suojaten ja turvaten Instrumentin mahdollisilta syytöksiltä ja vaikeuksilta.

Sensijaan mitä erilaisempia seminaareja ja oppitunteja aiheista; Meditaatio-, Henkiparannus-, Karma ja Karman Laki, Kuoleman jälkeinen Elämä, ja monia muita. Näitä on jatkuvasti tarjolla ja Tri Hermannin Seminaarit ovat hyvin suosittuja. Pyrimme myöskin tulevaisuudessa mahdollistamaan näiden saantia kirjallisina.

Koemme olevamme etuoikeutetut saadessamme työskennellä Tri Hermannin kaltaisen suuremmoisen ja arvostetun henkilääkärin kanssa. Tähän mennessä tätä yhteistyötä on ollut kolmentoista vuoden ajan.

Enkelityttönen

Monet ovat sanoneet: Carmen on suloinen ja viehättävä lapsi. Tätä hän on ja paljon, paljon muuta .... Carmen on täynnä energiaa, rakkautta ja valoa. Hänellä on hyvin merkittävä ja tärkeä tehtävä; olla kontrolli Henkimaailman Laulajien ja Instrumentin, Aulikin välillä. Carmen on nuori tyttö, joka siirtyi henkimaailmaan vuonna 1912, 8-9 vuotiaana, hyvin traagisissa olosuhteissa, Titanic-laivan onnettomuudessa. Kuitenkin jos kysyt hänen ikäänsä tänään, hän voi vastata sinulle 16 tai 17.
Maallisen elämänsä aikana Carmen on ollut ns. rampa käsistään ja jaloistaan. Tänä päivänä hän saa käyttää Aulikin kehoa toteuttamaan itseään mitä erilaisin tavoin. Voitaisiin sanoa, että hän on monitaituri. Hän maalaa öljyvärein, piirtää, steppaa ja musiikillinen puoli tuntuu olevan aivan rajaton.

Carmen tekee kaiken musiikkityön valmiiksi uudelle Laulajalle, tai uuteen lauluun. Hänen täytyy hallita kaikki laulut, jotta jos Laulaja menettää syystä tai toisesta hallinnan Instrumenttiin, eli siis Aulikkiin, Carmen ottaa välittömästi ohjakset käsiinsä.
Tällä hetkellä Carmenin ohjelmisto käsittää yli 500 laulua ja aina tulee uutta ohjelmistoa sitä mukaan kun ehditään valmistaa. Kaikki sanoitukset lauluihin, jotka olemme saaneet Henkimaailmasta, ovat Carmenin välittämät. Tällä hetkellä meillä on lauluja neljällä eri kielellä: suomi, ruotsi, englanti ja saksa. Suomenkielisiin lauluihin on Liisa, Aulikin äiti ollut kirjoittajana, mutta kaikista muista huolehtii Enkelityttönen Carmen.

Tässä yhteydessä lienee tärkeätä mainita, ettei Aulikilla ole minkäänlaista musiikillista koulutusta, ei edes musiikkikorvaa. Yksinkertaisesti ei minkäänlaisia musikaalisia taipumuksia. Ei muutoin muitakaan taiteellisia piirteitä, runoilijan lahjoista puhumattakaan. Carmen tekee kaiken!!! Carmenin oppimiskyky on aivan ihmeellinen, ja halu oppia kaikki, mikä vain suinkin on mahdollista ja hänelle sallittua, on hänessä ihailtava piirre.

Kun Carmen oli ensimmäisen kerran Sveitsin kiertueella, hän kuuli radiosta jodlausta. Siitä Carmen innostui niin, että jokaiselta hän oli kysymässä, kuka voisi opettaa sen taidon hänelle. Ei sattunut löytymään ketään sillä hetkellä, mutta ei Carmen jäänyt surkuttelemaan asiaa, vaan totesi: Ei se mitään, minä otan selvää Taivaan Isältä, kyllä Hän minulle sen asian selvittää. Eikä ollut kauaakaan, kun Carmen ilmoitti Sepolle, että: Nyt minä tiedän, soita sinä niin minä jodlaan.
Näin Carmen yllätti iloisesti kaikki sveitsiläiset ystävänsä seuraavalla kerralla. Hän jopa kehoittaakin kaikkia, jos olet surullinen ja sinulta puuttuu energiaa, matkaa korkealle, alppien huipulle, ja jodlaa. Sieltä saat voimaa ja iloisen mielen.Carmenin vilpitön ja lapsenomainen usko Jumalaan , eli Taivaan Isään, kuten Carmen ilmaisee , on aitoa ja mahdotonta kuvailla sanoin.Hän sanookin: Ei ole asiaa, mitä et voisi tuoda Taivaan Isälle esiin, kaiken Hän tietää, kaiken Hän hallitsee. Hänen käsissään me kaikki olemme suojassa ja turvassa.

Myös Abbedissan, Tri Hermannin ja Seitsemän Sisaren suuri nöyryys ja kunnioitus Korkeimpaan on jotakin aivan käsin kosketeltavissa. Usko, Toivo ja Rakkaus eivät ole heille pelkkiä sanoja, vaan aitoa totuutta. Tri Hermann on sanonut: Ei sinun tarvitse minuun uskoa, niinkuin ei minun tarvitse vakuutella sinulle mitään. Elämä on sinun opettajasi ja vain elämällä sinä kasvat kokemuksissasi. Mitä avoimempi olet elämälle, sen enemmän se sinulle tarjoaa. Korkeimpamme sallii meille jokaiselle oikeuden käyttää Hänestä sitä nimeä tai tapaa palvella Häntä, minkä itse kukin meistä voi hyväksyä ja ymmärtää. Mutta tärkeintä; ole aito ja etsi totuus itsestäsi, niin löydät sen muistakin.

Amerikassa ollessamme ensimmäisellä matkalla vuonna 1990 Carmen uskaltautui uimaan ensimmäisen kerran. Vesi oli ollut siihen mennessä Carmenille kauhu ja pelon kohde. Kasiniemessä ei Carmen edes käynyt jalalla koskettamassa Vehkajärven kirkkaan puhdasta vettä, vaikka näki toisten uivan ja nauttivan siitä . Ensi kokemus tapahtui Sacramento joella Kalifornian länsirannikolla. Vettä siellä ei kyllä ollut juuri nimeksikään , korkeintaan 20-30 cm, mutta Carmenille se riitti. Hän kävi vatsalleen ja kädet ja vatsa pohjassa pyysi Seppoa ottamaan kuvan. Sitä kuvaa sitten kotisuomessa näytettiin jokaiselle ja Carmen kehui, että “nyt minä osaan uida.” Tämä oli alkua ja tänä päivänä voidaan sanoa, että Carmen on melkoinen uimari ja jopa sukeltajakin. Sukeltaminen on jotakin, mitä Aulikki ei ole koskaan tehnyt, ja sanookin, ettei ikinä laita päätä veden alle. Carmen jopa seisoo käsillään vedessä!!

Carmen ottaa osaa kaikkeen vilpittömällä innokkuudella ja on valmis aina auttamaan ja palvelemaan, missä se vain on mahdollista. Hänen rakkautensa on aitoa ja siitä riittää kaikille ja kaikkeen. Carmen on myöskin ainoa, joka pystyy syömään ja juomaan Instrumentin, siis Aulikin kautta. Hän on myös löytänyt mieleisensä: suklaa, kakut ja jäätelö, kaakao, tee ja nyt viimeisenä yksinkertaisesti puhdas keitetty vesi. Tarvittaessa Carmen tekee myös puhdistuksen, jos tilanne tätä vaatii ja Tri Hermann niin määrää. Carmen ei kuluta Instrumentin energiaa, vaan hän on se joka lataa.

Voitaisiin sanoa, että maailma on täynnä ihmeitä, ja aivan varmasti Carmen on yksi näistä ihmeistä. Meille hän on korvaamaton ja rakastettava. Hän tuo kosketuksen Korkeimpaan Tietouteen mitä aidoillamma ja miellyttävimmällä tavalla. Carmenilla on tuhansia ystäviä ympäri maailmaa ja jatkuvasti tulee lisää. Ketään hän ei jätä kylmäksi, joka hänen rakkautensa tavoittaa.

Kuinka kiitolliset olemmekaan tästä Valon ja Ikuisen Elämän Enkelityttärestä, jonka olemme saaneet pitää luonamme jo yli kaksitoista vuotta. Kiitämme siitä, että saamme jakaa maallisen elämämme kokemuksia ja olla yhteydessä Henkimaailman Suuremmoisiin Opettajiin ja Auttajiin näin rikkaalla ja henkisesti kehitettävällä tavalla.

Nimi Carmen on Latinaa ja tarkoittaa Laulu. Sitä todella Carmen Enkelityttö on meille jokaiselle: Taivainen Laulu. Kuinka monasti olemmekaan sanoneet: Elämä ilman Carmenia olisi tyhjää.” Hän on todella meille kuin oma tytär. Niinhän hän onkin; meidän Taivaan Tytär.

Next page

Back